Pakkasta
Hitsi kun tuntuukin kylmältä kunnon pakkaset. Oman elämän miettiminen on aina vaan jatkunut. Miehen kanssa pitäisi puhua mutta rohkeus ei vaan riitä. Töissä onneksi on mukavaa, uusia haasteita on näköpiirissä ja muutenkin odotan innolla mitä tuleman pitää. Positiivisuuskamppanja on ainakin vielä voimassa. Ihania asioita täytyy löytää arjesta – eikä se edes ole vaikeaa. Sen erään työkaverin panos on yllättävän suuri. Tuntuu ihanalta olla tässä iässä välillä ihan teininä – haaveilla hassuja, huomata hymyilevänsä ilman syytä. Ja ilman huonoa omaatuntoa! Jokaisen ”keski-ikäisen” pitäisi välillä koittaa tätä olotilaa 🙂
Luulen että lopetan myös hetkeksi kotiasioiden miettimisen – jospa siinäkin tulee selvyys ihan itsessään. Eikö asioilla ole tapana mennä loppujen lopuksi ihan hyvin. Jospa nuo kotiasiatkin muuttuvat hyviksi kun lopettaa turhan valittamisen. Eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Nautitaan siitä mitä on. Ehkä se ei kanna loppu elämän mutta ei se tällä turhalla jahkaamisellakaan muutu.
