Sound of silence
Onneksi joulu on ohi. Paljon olen miettinyt asioita – silti kaikki vastaukset puuttuvat. Ketään en haluaisi loukata. Silti jotain muutosta on ihan selkeästi ilmassa. Luulen, että Mieskin on huomannut muutoksen. Ja jotenkin toivon, että kun asia saadaan puhuttua, se on helpotus molemmille. Nämä reilu 20v on ollut ihanaa aikaa mutta nyt on aika mennä eteenpäin -yksin. Tavallaan jo odottaa sitä, että on vastuussa vain itsestään. Toisaalta pelottaa yksinäisyys. Tilanne tietysti on helpompi kun ei ole lapsia, voi olla itsekäskin. Enkä epäile sekunttiakaan että Mies ei pärjäisi – pelko kai kuitenkin on pärjäänkö minä. Valitettavasti ystävien turvaverkko tulee olemaan tosi ohut, ehkä jopa olematon. Toisaalta voi remontoida elämän ihan oman näköiseksi, eiköhän niitä ystäviäkin löydy…
